Psalmien 18

1. Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. (18:2) Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,

2. (18:3) Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.

3. (18:4) Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

4. (18:5) Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.

5. (18:6) Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.

6. (18:7) Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.

7. (18:8) Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

8. (18:9) Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

9. (18:10) Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

10. (18:11) Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;

11. (18:12) hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.

12. (18:13) Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.

13. (18:14) Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.

14. (18:15) Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.

15. (18:16) Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.

16. (18:17) Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;

17. (18:18) hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

18. (18:19) He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.

19. (18:20) Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

20. (18:21) Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

21. (18:22) Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

22. (18:23) Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.

23. (18:24) Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

24. (18:25) Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.

25. (18:26) Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;

26. (18:27) puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

27. (18:28) Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.

28. (18:29) Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.

29. (18:30) Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

30. (18:31) Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

31. (18:32) Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme -

32. (18:33) se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,

33. (18:34) tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

34. (18:35) joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!

35. (18:36) Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.

36. (18:37) Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.

37. (18:38) Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;

38. (18:39) minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.

39. (18:40) Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.

40. (18:41) Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.

41. (18:42) He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.

42. (18:43) Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.

43. (18:44) Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

44. (18:45) Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.

45. (18:46) Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.

46. (18:47) Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,

47. (18:48) Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;

48. (18:49) sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

49. (18:50) Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,

50. (18:51) sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.