Psalmien 102
1. Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. (12:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
2. (12:3) Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
3. (12:4) Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
4. (12:5) Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
5. (12:6) Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
6. (12:7) Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
7. (12:8) Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
8. (12:9) Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
9. (12:10) Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
10. (12:11) sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
11. (12:12) Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
12. (12:13) Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
13. (12:14) Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
14. (12:15) Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
15. (12:16) Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
16. (12:17) kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
17. (12:18) kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
18. (12:19) Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
19. (12:20) että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
20. (12:21) kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
21. (12:22) jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
22. (12:23) kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
23. (12:24) Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
24. (12:25) Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
25. (12:26) Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
26. (12:27) Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
27. (12:28) Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
28. (12:29) Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.