Psalmien 12

1. Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. (12:2) Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

2. (12:3) He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

3. (12:4) Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,

4. (12:5) ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"

5. (12:6) "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".

6. (12:7) Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

7. (12:8) Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

8. (12:9) Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.