Sananlaskujen 1

1. Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,

2. viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,

3. taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,

4. mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.

5. Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta

6. ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.

7. Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.

8. Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,

9. sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.

10. Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.

11. Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;

12. nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset;

13. me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;

14. heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -

15. Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.

16. Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.

17. Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. - Mutta turhaan:

18. omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.

19. Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.

20. Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;

21. meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:

22. Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?

23. Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.

24. Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,

25. vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,

26. niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;

27. kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.

28. Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.

29. Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa

30. eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,

31. saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.

32. Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.

33. Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.